Afrikkalainen sosialismi

Afrikkalainen sosialismi eroaa klassisesta sosialismista siinä, että taloudellisia resursseja jaetaan "perinteisellä" afrikkalaisella tavalla. Etenkin 1950-luvulta alkaen monet afrikkalaiset poliitikot puhuivat afrikkalaisen sosialismin puolesta, joskin saattoivat tarkoittaa jossain määrin eri asioita.

Neuvostoliitto ja Kiina pyrkivät edesauttamaan sosialismin leviämistä Afrikassa.[1] Kiinan ja Neuvostoliiton välirikon jälkeen Afrikan sosialistit jakautuivat Neuvostoliiton liittolaisiin, Kiinan liittolaisiin ja sitoutumattomiin.[1]

Sosialismin väitetään tarjoavan yhtenäisyyttä ja keinon pärjätä edistyneempiä, kapitalistisia länsimaita vastaan. Suunnittelun ajatellaan estävän resurssien haaskausta ja luokkataistelua. Osa johtajista väitti Afrikan olleen aina sosialistinen.

Sosialistisia olivat mm. Tansania[2], Mosambik (Frelimo)[2], Angola (MPLA)[2], Etiopia (Derg/PTE)[2], Somalia[3], Ruanda[2], Kongo (Kongon työväenpuolue)[2], Nigeria ja Biafra. Useimmat näistä olivat kommunistisia; Tansania oli johtava ei-kommunistinen afrikkalaisen sosialismin maa.

Egyptin, Libyan ja Algerian arabisosialismi vaikutti ideologisesti ja tukemalla sosialistien valtaannousuun muussakin Afrikassa, joskaan arabisosialismia ei lasketa varsinaiseen afrikkalaiseen sosialismiin.

Vuonna 1988 Afrikassa oli 8 850 neuvostoliittolaista neuvonantajaa ja 53 900 kuubalaista, turvallisuuspalveluja neuvoivat myös itäsaksalaiset asiantuntijat jne.[2]

Professori Achille Mbembe arvioi, että Afrikan nälänhädät ja siviilien verilöylyt ovat enimmäkseen Afrikan valtioiden leniniläisen luonteen seurausta.[4]

  1. a b Soviet Perspectives on African Socialism By Arthur Jay Klinghoffer
  2. a b c d e f g Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä kmk759 ei löytynyt
  3. Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä kmk763 ei löytynyt
  4. Kommunismin musta kirja, s. 777–781

Developed by StudentB